Tässä on Sundhöll (kääntyy suomeksi uimahalli), Reykjavíkin vanhin uimahalli. Se sijaitsee Reykjavikín seitsemästä uimalasta lähimpänä kotiani, joten asioin täällä ehkä muutaman kerran viikossa. Uiminen on yksi niistä harvoista halvoista asioista Islannissa: 10 kerran kortin saa huokeaan 2500 kruunun hintaan (noin 14 euroa).
Mun uimahallilla sattuu olemaan sama suunnittelija kuin mun kirkolla. Ja jälleen kerran: määhän tykkään! 20- ja 30-lukujen taitteessa pystytetyn rakennuksen pukeutumistilat muistuttavat jännittävää kaakeloitua labyrinttia ja sisällä on mukava uida, kun valo tulvii sisään ympäröivistä korkeista ikkunoista. Ehkä Sundhöll on jonkinmoinen vaatimaton versio Yrjönkadun hallista. Lupaan vierailla siellä ensi töikseni kun palaan Helsinkiin (vapaaehtoisia alastomia naisseuralaisia tarjolla?).
Parasta Sundhöllissä on tietysti katolla sijaitsevat kuumat altaat. Nössöt valitsevat kylmemmän, mutta suomalainen sisupussi istuu 42 asteessa.
Jotkut väittävät, että kuumat ulkoilma-altaat ovat islantilaisten pitkän iän salaisuus (miesten eliniänodote 78,5 ja naisten 82,9 vuotta, me ollaan saunoinemme melkein samoissa lukemissa). Vanhat luut vetristyvät vedessä ja astmakin katoaa happea haukkoessa. Sosiaaliset tarpeet tulee hoidettua siinä sivussa, sillä allas on oiva paikka jutustelulle. Itsekin olen islannin taitojani siellä petrannut ventovieraiden vanhusten kanssa.
Oi, suurenmoinen geoterminen energia, ylistän sinua! En tiedä parantaako se sydänsairauksia, mutta ainakin kuuman veden ja raittiin ilman yhdistelmä rentouttaa mielen ja kehon. Stressin lisäksi altaaseen on hyvä upottaa pienoinen kohmelo, jos sellainen on sattunut tarttumaan mukaan baarista. Vakavampien tilojen lääkinnästä en tiedä, lienevätkö liskot uimataitoisia?
Mutta tämmöisen hot potin toivoisin tosiaan kotiinkin. Olisikohan mitään toivoa, että Suomen maaperä muuttuisi vulkaaniseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti