Babalú!

Parin korttelin päässä kotoani on yksi suosikkipaikoistani Reykjavíkissa. Se on oranssi ja sähkönsininen, se on kahvila nimeltä Babalú! Kannan sinne usein läppärin ja koulukirjat, jotta saan tekosyyn lojua muhkeassa nojatuolissa ja juoda Yogi-teetä. Aloin jo kuvitella, että korkeammat voimat säätelevät teepussien aforismeja, kun lapussa luki "A relaxed mind is a creative mind" ja myöhemmin päivällä sain sähköpostiviestin, jonka perässä oli samainen loru. Todennäköisesti lähettäjäkin oli vain juonut Yogi-teetä. Mutta ei varmasti yhtä kivassa paikassa kuin Babalú!

Persikanväriset puuportaat johdattavat janoisen asiakkaan ylös kahvilaan. Paikka näyttää kirjahyllyineen ja 50-luvun kuviollisine sohvineen mummon olohuoneelta. Tosin mummolla ei välttämättä olisi seinillä Revolverin tai Dolly Partonin kokoelmalevyn LP-kansia. Taustalla soi joku leppoisa kappale, jonka voisi kuvitella 40-luvun Hollywood-leffaan. Volyymi on juuri passeli, eli ei häiritse juttelemista!

Babalússa voi syökäistä pikkunälkään vaikkapa täytettyjä lettuja, kasvislasagnea tai keittoa. Kahvin lisäksi suuta voi kostuttaa oluella tai viinillä. Tee kannetaan ilokseni pöytään joka kerta erilaisessa kupissa, viimeksi sain mukin, jossa oli juhannussalko ja teksti "SVERIGE". Paikan päällä leivotaan kakkuja, joista suurinta osaa olenkin jo testannut... Babalún juustokakku on täydellinen! Ruoan lisäksi kahvilassa tarjoillaan käsittääkseni myös sielunravintoa musiikin muodossa.

Paikkaa pyörittää newyorkilainen mies, ja asiakaskuntakin on melko kansainvälistä. Silti myös paikalliset viihtyvät Babalússa. Ihmiset tulevat tänne pelaamaan korttia tai backgammonia, työskentelemään, raapustelemaan muistikirjoihinsa, syömään lounasta ja nauramaan oluen äärelle. Tai kuten me eilen (päivän toisella Babalú-käynnillä) – katsomaan uskomattomia revontulia terassilta.

Tietysti täydellisessä kahvilassa on myös täydellinen henkilökunta. Myyjä rupattelee mukavia ja kiertelee kaatamassa lisää kahvia kupposiin. Italiaa, ranskaa ja huonoa englantia mölöttävä vaihtarilaumakaan ei saa ystävällistä naista hermostumaan.

Olen jo kysellyt tätä teekannua omakseni. Ei taida onnistua.

Jos joku löytää vastaavanlaisen, niin tiedätte osoitteen!

Babalú on vain yksi Reykjavíkin kotoisista kuppiloista. Keskusta on täynnä somia pikku kahviloita, ja Wayne's Coffee ja vastaavat ketjut loistavat poissaolollaan. Sama homma muuten vaateliikkeiden kanssa: siinä missä muissa Euroopan pääkaupungeissa kohoaisi H&M, Reykjavíkissa on vintagepuoti (niistä lisää varmasti myöhemmin).

Ja nyt. Kysymys kuuluukin: miksei Helsingissä ole tällaisia kahviloita? Torkkelinmäen Taikalamppu on ihan hauska ja Kalevankadun Gran Delicato (terveiset Tarulle) on viehättävä. Jos näitä on lisää jossain piilossa, niin kertokaa niistä minulle! Ja jos jollain on tarkempaa tietoa iki-ihanan Café Engelin kohtalosta, niin otan senkin vastaan oikein mairein mielin. Entä muiden Suomen kaupunkien kahvilat? Olen valmis vähän matkustamaan viihtyisän ilmapiirin vuoksi. KERTOKAA!

Ystävänpäiväkortti

Hei ystävä!

Vaikka olet tuhansien kilometrien päässä,

olet silti lähempänä kuin arvaatkaan.

Täällä Atlantin laitamilla sydän sinulle sykkii!

Knús og kossar,

Jenni

Happy My Bloody Valentine's day! <3

Sundhöll

Tässä on Sundhöll (kääntyy suomeksi uimahalli), Reykjavíkin vanhin uimahalli. Se sijaitsee Reykjavikín seitsemästä uimalasta lähimpänä kotiani, joten asioin täällä ehkä muutaman kerran viikossa. Uiminen on yksi niistä harvoista halvoista asioista Islannissa: 10 kerran kortin saa huokeaan 2500 kruunun hintaan (noin 14 euroa).

Mun uimahallilla sattuu olemaan sama suunnittelija kuin mun kirkolla. Ja jälleen kerran: määhän tykkään! 20- ja 30-lukujen taitteessa pystytetyn rakennuksen pukeutumistilat muistuttavat jännittävää kaakeloitua labyrinttia ja sisällä on mukava uida, kun valo tulvii sisään ympäröivistä korkeista ikkunoista. Ehkä Sundhöll on jonkinmoinen vaatimaton versio Yrjönkadun hallista. Lupaan vierailla siellä ensi töikseni kun palaan Helsinkiin (vapaaehtoisia alastomia naisseuralaisia tarjolla?).

Parasta Sundhöllissä on tietysti katolla sijaitsevat kuumat altaat. Nössöt valitsevat kylmemmän, mutta suomalainen sisupussi istuu 42 asteessa.

Jotkut väittävät, että kuumat ulkoilma-altaat ovat islantilaisten pitkän iän salaisuus (miesten eliniänodote 78,5 ja naisten 82,9 vuotta, me ollaan saunoinemme melkein samoissa lukemissa). Vanhat luut vetristyvät vedessä ja astmakin katoaa happea haukkoessa. Sosiaaliset tarpeet tulee hoidettua siinä sivussa, sillä allas on oiva paikka jutustelulle. Itsekin olen islannin taitojani siellä petrannut ventovieraiden vanhusten kanssa.

Oi, suurenmoinen geoterminen energia, ylistän sinua! En tiedä parantaako se sydänsairauksia, mutta ainakin kuuman veden ja raittiin ilman yhdistelmä rentouttaa mielen ja kehon. Stressin lisäksi altaaseen on hyvä upottaa pienoinen kohmelo, jos sellainen on sattunut tarttumaan mukaan baarista. Vakavampien tilojen lääkinnästä en tiedä, lienevätkö liskot uimataitoisia?

Mutta tämmöisen hot potin toivoisin tosiaan kotiinkin. Olisikohan mitään toivoa, että Suomen maaperä muuttuisi vulkaaniseksi?

Norræna húsið ja kaipuu kotosuomen hillasoille

Kävin kuuntelemassa pohjoismaisia jazz-muusikoita paikassa nimeltä Norræna húsið, Nordic House. Se on Alvar Aallon suunnittelema rakennus, jonka sisätiloissa vaalitaan pohjoismaista kulttuuria. Jazzin kuuntelusta ei tullut mitään, kun bongasin kirjaston hyllystä Hesarin! Ja kun tavasin k-u-u-k-a-u-s-i-l-i-i-t-t-e-e-n tarpeeksi monesti, kirjastontäti löysi senkin minulle!

Vaskipuhaltimet ja aplodit kaikuivat jossain kaukana, kun minä ahmin kirjaston puolella ihanaa suomen kieltä. Koin erityisen herkkiä hetkiä Metsäliitto-konsernin mainoksen äärellä. Siinä oli kaksi paria Nokian kumppareita kukkulalla, jonka päältä avautui näkymä loputtoman, vihreän – todennäköisesti tietokoneella rakennetun – metsän yli.

Männyt! Kuuset! Puut! Islannin luonto on ihan käsittämätön, mutta täällä ei ole puita. Siitä on kiittäminen norjalaisia uudisasukkaita, jotka hakkasivat surutta saaren runsaat metsät polttopuiksi ja rakennustarvikkeiksi. Maan pinta-alasta prosentin verran on metsän peitossa, ja nyt islantilaiset yrittävät eroosion pelossa epätoivoisesti istuttaa pihlajia ja tunturikoivuja. Jos jossain kasvaa yli kolme puuta lähekkäin, se on islantilainen metsä.

Myös Lumenen mainoskuva hillasuosta pysäytti yllättävän pitkäksi ajaksi! Nyt maistuisi se Fazerin sininen!

Tänään oli suomalaisiakin esiintymässä, mutta se ei juuri lohduttanut tupasvilloja ikävöivää mieltä. Meno oli tosi kaoottista ja saksofonisti kuulosti ilmapallolta.

FAQ

Seuraa paljastuksia yksityiselämästäni.

Missä asut siellä?

Suurin osa vaihtareista majoittuu guesthouseissa tässä Reykjavíkin keskustassa, niin myös minä. Asun neljän hengen solussa kolmen espanjalaisen kanssa. Natiivipuhujat on käteviä, kun pitää tehdä espanjan läksyt.

Mitä kursseja sulla on?

Tiedän, että tämä on vastoin kaikkia käsityksiänne opiskelijavaihdosta, mutta mää ihan oikeasti opiskelen täällä! Yksityisen bisnesyliopiston kurssitarjonta näytti aluksi vähän kehnolta, mutta otin lopulta kaksi espanjan kurssia, islannin alkeet ja persoonallisuuspsykologian kurssin, joka ei ole vielä alkanut. Näillä nyt ei ole mitään suoranaisia kytköksiä journalismiin, mutta mitäpä tuosta. Tähän asti olen tykännyt.

Onko siellä kylmä?

Maan nimi on vähän harhaanjohtava. Oikeasti Grönlanti on se saari mikä on jäässä ja Islanti se missä on vihreää. Mittari on yleensä plussan puolella, ja nyt helmikuun alussa täällä näyttää samalta kuin Suomessa huhtikuussa. Välillä on ollut sellaisia myräköitä, että olen katunut, etten lähtenyt Balin rannoille köllöttelemään tai ylipäätään jonnekin, missä on ihmiselämälle suotuisa ilmasto. Mutta Balilla ei näe revontulia! Enkä mää oikeasti haluaisi olla missään niin paljon kuin täällä.

Ootko tutustunut paikallisiin?

Kyllä! Olen kuullut valitettavan, että islantilaiset olisivat vaikeasti lähestyttäviä ja nihkeitä. Mää sitten vissiin suomalaisena pystyn hyvin bondaamaan niiden kanssa, koska oikein hyvin ollaan tultu juttuun. Islantilaisilla tuntuukin olevan samanlainen mielenlaatu ja vähintään yhtä sarkastinen huumorintaju kuin meillä. Toisaalta ne ovat huolettomampia kuin suurin osa suomalaisista surkuttelijoista. Þetta reddast, ne hokevat. Se järjestyy.

Puhutko jo islantia?

"Góðan daginn, nei takk, takk." Tuon verran, harva se päivä. "Nei takk" vastaan siihen, kun kysytään haluanko pussin ostoksille. Kirjoitettua tekstiä ymmärrän aika hyvin, koska monet sanat muistuttavat ruotsia. Lausuminen on vähän haasteellisempaa, koska näillä on omia melko vekkuleita muinaisnorjasta tuttuja kirjaimia, kuten Ðð, Þþ ja Ææ. Ja lisäksi kaikki vokaalit sekä aksenttimerkillä että ilman. Mutta joka tapauksessa, tykkään islannin kielestä ja etenkin siitä, että sanat juontavat juurensa monesti aikaan, jolloin nämä asuivat vielä turvekattoisissa majoissa ja kalastivat itse ruokansa. (Esim. keittiö = eldhús, tulitalo, se osa asumuksesta, missä pidettiin tulta.)

Ootko halannut ponia?

En vielä, mutta en malta odottaa, että pääsen vähän rapsuttelemaan ja ratsastamaan. (Ja turha nillittää, että ei se ole poni vaan hevonen. Poni kuin poni. Ponit <3)

Onko kulttuurishokki?

Islanti muistuttaa Suomea niin paljon, että tunnen oloni oikein kotoisaksi täällä. Ainoa kulttuurishokki tuli käsipallon EM-kisojen aikaan. Yhtään liioittelematta kaikki islantilaiset seurasivat niitä. Olin aivan hämilläni, mikä käsipallo? Joskus olin kuullut jonkun suomenruotsalaisen sellaista harrastaneen.

Onko koti-ikävä?

Ei alkuunkaan. Ja toivottavasti se ei yllätä, koska tuhosin huonoja hetkiä varten varaamani Halvan salmiakkirasian ja 250 grammaa Fazerin suklaita ensimmäisen viikon aikana (jep, Sumo–Jenni). Mää voisin jäädä tänne asumaan, jos kaikki mun kaverit muuttaisivat tänne myös. Suosittelen!