Tjörnin

Tässä geysirinnälkäisille lohdutukseksi pari luontokuvaa. Nappasin nämä taannoin Tjörninillä, joka on pieni järvi keskellä kaupungin keskustaa (tjörnin = lampi). Rapakko on talvisaikaan jäässä, mutta huomaavaiset reykjavíkiläiset sulattavat siitä suurenmoisella geotermisellä energiallaan pienen nurkkauksen lintuja varten. Ja lintujahan riittää.

Eikä puhettakaan mistään ruokintakiellosta. Täällä linnuilla on hyvät oltavat, sillä ihmisiä suorastaan kehotetaan kiikuttamaan vanhat pullat ja leivänkannikat Tjörninin siivekkäille asukeille! Joku voisi vinkata paremmista oloista Kauppatorin pummilokeille, jos ne vaikka muuttaisivat tänne ryöstelemästä.

Viikinkien ruokaa

Hahaa, siellä te odottelette kuvia purkautuvista geysireistä ja henkeäsalpaavista vuorijonoista, mutta minäpä postailen kuvia elintarvikkeista! Saanen esitellä: Skyr.

Tämä ikivanha paikallinen terveystuote on osa mun jokapäiväistä ruokavaliotani täällä. Kaksi ja puoli viikkoa olen tätä syönyt, enkä edelleenkään ole varma mitä tämä on. Wikipedia väittää skyriä pehmeäksi juustoksi, mutta mun mielestä se muistuttaa enemmän jämäkkää maitorahkaa.

Skyr on rasvatonta ja siinä on 12 prosenttia proteiinia. Muutun varmaan kehonrakentajaksi kesään mennessä. (Vaikka ei ne lihakset vissiin ihan pelkästään proteiinia syömällä kasva, onneksi.)

Puristit syövät skyrinsä maustamattomana, korkeintaan ehkä kerman ja tuoreiden marjojen kera. Makeutusaineista ja sokerista innostuville löytyy kaupan hyllyiltä maustettuja versioita: mustikka, päärynä, vanilja, bananasplit... Mutta ne nyt ovat sellaisia nykyajan hapatuksia, itse syön skyrini mieluiten viikinkien tapaan!

Oikeasti oon ihan tyytyväinen, että voin syödä täällä jotain paikallista. Hapatetut pässinkivekset, mätä hai ja lampaan vatsalaukkuun survottu maksamakkara eivät ihan kamalasti ainakaan kasvissyöjää houkuttele. Tällaisia perinneherkkuja olisi nyt tarjolla, sillä perjantaina alkoi Þorri, kuukausi, jonka aikana voi pistää pystyyn kemut nimeltä Þorrablót, Thorrin pidot.

Thorri on lumen poika, talven haltija, jota juhlitaan keskitalven kunniaksi syömällä muinaisia viikinkiruokia. Mädän lihan maku huuhdotaan suusta tietysti Brennivínillä ja sitten alkaakin jo laulattaa.

Sori Thorri, jätän väliin.

Mun kirkko, kirkja mín

Pahoittelen hiljaiseloa, täällä on yllättäen ollut muutakin tekemistä kuin blogin päivitys! Paljon olisi kerrottavaa, mutta etenen nyt ihan hissukseen esittelemällä ensin mun kirkon. Tiedän, että kaikki ovat sitä tuijotelleet kyllästymiseen asti jokaisen Islannin kävijän lomakuvissa, mutta en kerta kaikkiaan pysty ohittamaan tätä!

Tällä jylhällä pytingillä on nimittäin suuri merkitys elämässäni täällä. Mun Islannin koti sijaitsee aivan kirkon vieressä. Ensisijaisesti se tarkoittaa, etten koskaan eksy, sillä tämä koko saaren ehkä kuudenneksi korkein rakennus näkyy melkein joka puolelle kaupunkia. Löyvän aina kottiin! Toiseksi pystyn rytmittämään koko vuorokauteni kirkonkellojen mukaan. Ne kumisevat vartin välein, eri tavalla riippuen siitä onko kello tasan, vartin yli, puoli vai varttia vaille. Välillä ne soittavat jonkun kipaleen!

Vaikka sanon tätä mun kirkoksi, niin oikeasti kyseessä on tietty Hallgrímurin kirkko. Nimikin sen jo kertoo: Hallgrímskirkja. Hallgrímur oli kirkonmies, joka kirjoitti merkittäviä runoja 1600-luvulla, ja nyt Reykjavíkin suosituin nähtävyys on nimetty sen mukaan. Tosin täällä on kohta kansanäänestys siitä, pitäisikö nimi vaihtaa Jenniskirkjaksi.

Kun lauantaina palasin illanvietosta, ihmettelin miksi turistit ottavat mun kirkosta kuvia keskellä yötä. Sitten muistin, että kello on yhdeksän aamulla. Paikallisessa juhlakulttuurissa ja baarien käsittämättömissä aukioloajoissa on vielä totuttelemista! Samoin oluessa (koska täällä ei tunneta siideriä) ja kuminalla maustetussa epävirallisessa kansallisjuomassa Brennivínissä, jota myös mustaksi surmaksi kutsutaan. Mutta ei huolta (äiti!), en ole muuttumassa espanjalaiseksi vaihto-oppilaaksi, joka vaan remuaa kaiket yöt. Ihan nätisti täällä yleensä olen.

Það er sólskin og rok

Sen verran opin lennon aikana islantia, kun edessä pyörinyt virtuaalinen kielikylpy jumahti paikalleen. Vähän harmitti, että vierustoverin näytöllä pyöri (500) Days of Summer ja mun ruudulla luki islanniksi "Se on aurinkoinen ja tuulee." Tänään en nähtävästi pääse loistamaan kielitaidollani, koska ilma näyttäisi olevan enemmänkin sateinen ja tuulinen. Taitaa olla yleisempää täällä kuin tuo auringonpaiste.

Eilen tuntui kuin olisin laskeutunut jollekin toiselle planeetalle. Ilmasta käsin lentokentän ympäristö muistuttaa enemmän kraatterista kuun pintaa kuin tuttua Tellusta. Mutta Reykjavík on IHANA. <3

Nyt oon ottanut ensimmäisen rikintuoksuisen suihkun ja oon valmis ensimmäiseen päivään. Yliopistolle!